Revision [1141]
This is an old revision of MaailmanTyyli made by AdminDare on 2007-11-30 10:01:12.
Maailman tyyli
Tämä sivu kertoo Empire-maailman tyylillisestä suhtautumisesta supersankareihin. Maailman tyylilliset innoittajat ovat olleet 70- ja 80-luvun Marvel-tarinat, Brian Michael Bendisin Powers ja Daredevil sekä jossain määrin myös Wild Cards sekä Kurt Busiekin Astro City. Maailman on tarkoitus olla sarjakuvamainen, muttei tyhmällä tavalla. Joitain sarjakuvien pöhköimmiltä tuntuvia juttuja on karsittu pois, toivon mukaan kuitenkin säilyttäen kaikki genreä eniten määrittävät elementit.
Tuliaseet
Maailmansisäinen / pelinsisäinen tyyliseikka
- Supersankarit eivät käytä tuliaseita. Tähän on monia syitä - historiallisia, laillisia, käytännöllisiä - mutta lopputulos on, että supersankariyhteisö ei lainkaan arvosta jäseniä jotka tarttuvat tuliaseisiin. Joitain poikkeuksia tähän sääntöön on, mutta he ovat yleensä aika hyljeksittyjä omiensakin joukossa. Tyypillisesti aseiden käyttämistä pidetään alkeellisena tapana ratkoa ongelmia. Lisäksi tuliaseiden potentiaalinen kuolettavuus nähdään arveluttavana (tosin tässä on mainiota doublethinkkiä sen osalta, että monien supersankareiden voimat ovat yhtä tappavia elleivät tappavampia).
- Naamioituneet supervoimattomat vigilantetkaan eivät tyypillisesti tuliaseita käytä. Tähän löytyy joitain poikkeuksia, mutta näiden maine on sitten vielä normaaliakin huonompi.
- Ihan oikeilla voimilla varustetut superrikolliset eivät myöskään tavallisesti käytä tuliaseita. Tämä on osa samaa käytöskoodia jonka mukaan supersankarit eivät käytä tuliaseita. Kyseessä ei ole mikään ääneen lausuttu periaate tai edes sanaton sopimus, mutta superrikollisyhteisössä saa niinikään herkästi yhteisön pilkan ja halveksunnan päälleen mikäli ei pärjää omilla voimillaan ja satunnaisilla työkaluilla. Superrikollisen imagoon kuuluu selviäminen ilman ylimääräistä kalustoa. Varmasti esim. Excavator| olisi vielä tuhoisampi jos hänellä olisi M-16, mutta silloin häntä pidettäisiin häviäjänä.
(Pelillisesti tähän pätee kaikkien kolmen tyypin osalta klassinen ajatusleikki "olisiko Raistlin makeempi jos hänellä olisi Wolverinen kynnet". Tuskin olisi. Olisiko hahmo makeempi jos hänellä olisi tuliaseita? Jos ei, hän ei aseita kanna. Osittain tämä pätee myös maailmassa - ts. todellisuus hymyilee herkemmin hahmoille joilla on tyylitajua.)
Ylläolevasta on loogisena seurauksena ne maailman perin harvat naamioituneet pahikset, joilla tyyliin kuuluvat tuliaseet. Ehkä tunnetuin tällainen oli Hellhoundsin mukana toiminut Jackal,| erilaisia tuliaseita käyttävä taskulaskimentarkka sosiopaatti. Hänellä oli aika surkeat voimat, mutta tuliaseet kuuluivat hänen imagoonsa. Hän ei toisaalta koskaan nauttinut kovin suurta kunnioitusta kaltaistensa parissa.
Pelinjohto ei varsinaisesti kiellä ketään käyttämästä tuliaseita, mutta suhtautuu siihen kyllä paheksuen. Tyypillisesti pelillinen logiikka kuitenkin on, että jos vastapuolella on tuliaseita, se on indikaatio taitamattomista vastustajista. Tähän on poikkeuksia, pääasiassa hahmot joiden tyyliin tuliaseet sopivat (esimerkkinä Imperatorin| komentoasemarobotti) ja hahmot saavat vapaasti olla huolissaan aseistautuneista vihollisista, niin siviilivahinkojen kuin oman turvallisuutensakin kohdalla.
Päivätyöt
(Maailmansisäinen tyyliseikka)
Superin on harvinaista olla rehellisessä päivätyössä supervoimaisella identiteetillään. Tässä suhteessa Empire on paljon enemmän Marvelia kuin Wild Cardsia: superit ovat tyypillisesti sankareita tai roistoja, ja heidän toimensa sekä maailmankuvansa ovat selvästi polarisoituneet näihin suuntiin. Tähän on olemassa pitkiä ja monimutkaisia selityksiä, sekä pelaajille että hahmoille, mutta ainakin supereiden kesken pidetään selviönä, että yliluonnollisten voimien käyttäminen arkisiin asioihin on vaikeaa ellei mahdotonta.
Muutamia poikkeuksia tähän sääntöön on:
Showbisnes (50-luvulta nykypäivään)
Hollywood ja Las Vegas palkkaavat mielellään supereita. Monesti nämä ovat saaneet toimia elokuvissa erikoistehoste- tai stunttipuolella, mutta ylensä palkka on aivan kelvollista ja työ suhteellisen turvallista. Miinuksena hyvin harvat superit pääsevät Hollywoodissa oikeasti pinnalle: kiiltokuvakaupunki on valtavan kateellinen todella erikoisille, ja oikeasti menestyneet superit ovat suunnaton poikkeus. Grenadier| on niitä harvoja supereita, jotka ovat oikeasti onnistuneet pääsemään Hollywoodissa huipulle. Länsirannikolla showbisneksen kanssa tekemisissä olevilla supereilla on oma järjestönsä, Silver Seven.
Sirkuksissa supereille on myös löytynyt käyttöä, samaten vapaapainipiireissä. Nämä kuitenkin maksavat heikonlaisesti ja työ on epämääräistä.
Pelastustyö (60-80 -luku)
Ammattiliittojen kovan kontrollin myötä supervoimaiset pelastustyöntekijät ovat nykyään äärimmäisen harvinaisia. Kuitenkin sopivilla voimilla (esim. tulikontrollilla ja tulenkestävyydellä) varustettu superi voi hyvinkin löytää työtä erikoispelastustoiminnassa. Tavallisten pelastusyksikköjen mukana toimivat superit ovat kuitenkin harvinaisia; perinteisesti pelastusyksiköt ovat tottuneempia käyttämään ammattilais- tai vapaaehtoisapuna paikallista supersankariryhmää. Nykyään pelastustyöhön hakeva superi saa osakseen lähinnä kummastelua ja ehdotuksen ryhtyä yksityisyrittäjäksi (ts. supersankariksi) jolle palokunta voi tarvittaessa soittaa.
Ammattityö (70- ja 90-luku)
70-luvulla ja 90-luvulla oli tyypillistä tarjota supereille töitä aivan tavallisssa ammateissa. Noina aikoina esim. jääkontrolloija saattoi saada työtä tehtaassa jossa hänen voimiaan tarvittiin, lentävä superi saatettiin palkata avuksi säähavainnoinnissa, vedenhengittäjä vedenalaisessa toiminnassa jne. Nämä operaatiot eivät koskaan oikein toimineet; lähes järjestään niihin osallistuneet superit tulivat levottomiksi ja poistuivat töistään, tai vaihtoehtoisesti muutamassa vuodessa menettivät voimansa. Mitään yleistä selvää trendiä ei ole julkisesti havaittu, mutta useimpien ihmisten mental imageissa superit eivät koskaan ole toimineet "arkisissa töissä".
Tämän lähestymistavan selkein edustaja on chicagolainen The Industry.
Vankeinhoito| (70-luku)
Superrikollisvankiloiden tarpeen käytyä 60-luvulla ilmeiseksi on myös supervoimaisia lainvartijoita ja vankeinhuollon ammattilaisia kaivattu. Nimenomaan poliisitoimintaan superit ovat tyypillisesti sopineet todella huonosti, tosin FBI:llä on ollut palveluksessaan tuon tuostakin superi tai pari. Enemmän trikoita käyttäviä supereitaon sen sijaan toiminut erilaisissa vankiloissa.
Tyypillisesti vankienhoitosuperin työ on kaikkea muuta kuin hohdokasta tai miellyttävää. Monet vankilat ovat todenneet supervoimaisen vartijan enemmänkin provosoivan vankejaan kuin auttavan näitä olemaan rauhallisesti. Käytännössä tällä alalla ei ole supereita työskennellyt 70-luvun jälkeen.
Armeija (70-luku ja 2000-luku)
Etenkin loppua kohti Vietnamin sota oli suosittu työpaikka supereille. Monesti pienistä ja vähän suuremmistakin rikoksista syytetyille supereille tarjottiin korvaavana mahdollisuutena ottaa kiertue Vietnamissa. Tämä toimi jotakuinkin niin hyvin kuin saattoi odottaakin.
2000-luku toi tullesaan sodat Afganistanissa ja Irakissa. Näitä varten perustettiin viimein puolustusministeriön oma supersankariyksikkö, Liberty Force. Ainakin aluksi LF:n pääsyvaatimukset olivat tiukat, mutta sotien kasvaessa ja pitkittyessä niitä on lievennetty. Jopa laajempaa värväystä Shoeboxista| on tuon tuostakin ehdotettu, ja monet vankilassa ovat julistaneet patrioottisuuttaan ja tehneet selväksi halunsa auttaa sotaoperaatiossa, mutta vielä ei julkinen mielipide ole antanut periksi moiselle. Pidetään kuitenkin lähes varmana, että jos sota laajenee Iraniin, Shoeboxista värvääminen alkaa.
CategoryTausta
