Maailman tyyli
Tämä sivu kertoo Empire-maailman tyyliasioista, enemmän suurista linjoista kuin yksittäisistä pelillisistä kommervenkeistä. Maailman tyylilliset innoittajat ovat olleet 70- ja 80-luvun Marvel-tarinat, Brian Michael Bendisin Powers ja Daredevil sekä jossain määrin myös Wild Cards sekä Kurt Busiekin Astro City. Maailman on tarkoitus olla sarjakuvamainen, muttei tyhmällä tavalla. Joitain sarjakuvien pöhköimmiltä tuntuvia juttuja on karsittu pois, toivon mukaan kuitenkin säilyttäen kaikki genreä eniten määrittävät elementit.
Voimataso
Maailmansisäinen tyyliseikka
Empiressä esiintyvien olentojen voimataso vaihtelee melkoisesti. Sarjakuvaskaalassa ollaan melko alhaalla - esim. yliluonnollisen voiman suhteen tonnin nostokyky on kunnioitettava, kymmenen tonnia aika hillitön ja 25 tonnia suunnilleen maailman kovin kaveri. Lisäksi superit eivät kestä ydinräjähdyksiä ja kovempiakin kavereita harmittaa jos niitä vastaan tuodaan järeää aseistusta.
"Tyypillinen" Empiren supersankari olisi jossain low-end Marvel-skaalassa - siis enemmän Uusia mutantteja ja Power Man / Iron Fistiä kuin Ihmenelosia tai Kostajia. Maailmasta löytyy todella koviakin tekijöitä - esim. Star Battalionin jäsenyyteen melkeinpä vaaditaan että hakija pystyy pitämään puoliaan useita tavallisia supersankareita vastaan. Fort Knox, Gauntlet| ja Bolo| ovat mainioita esimerkkejä high-end -supersankareista. Nämäkin kaverit olisivat silti Marvel-maailmassa turpasaunan vastaanottavalla puolella.
Joistakin voimista
Maailmansisäinen tyyliseikka
Telepatia on tavallaan varsin yleinen voima, mutta se on yleensä kovin rajoittunutta. Professori X:n tasoisia teletappeja ei täältä juurikaan löydy ja suoranainen ajatustenluku tai niiden lähettäminen on mielettömän harvinaista. Sen sijaan erilaisten suggestioiden lähettäminen, tunneprojektio, mentaaliset illuusiot tms. muut valikoidut mentaaliset kikat ovat yleisempiä. Telepatia ei toimi kuten radion kuuntelu - jopa hahmot jotka pystyvät lukemaan toisten ajatuksia joutuvat käyttämään valtavasti aikaa niiden tulkkaamiseen. Toisin sanoen jonkun mielen penkominen telepatialla jonkin yksinkertaisen faktan löytämiseksi on vähintään epävarmaa ja vaikeaa. Telepaattinen näyttö ei kelpaa oikeudessa, eikä oikeastaan missään muuallakaan - telepatiaa on liian helppo huiputtaa.
Jäljet - Näkymättömiä supervoimia ei oikeastaan ole olemassa. Lähtökohtaisesti jokaisesta voimasta jää jonkinlainen jälki - ei mikään yhteismitallinen "supersormenjälki" jonka voisi mitata sopivasti kalibroidulla PK-detektorilla, mutta kuitenkin yleensä yksilöitävissä oleva jälki jonka sopivasti asiaa tunteva pystyy paikantamaan ja todentamaan. Tässä maailmassa ei ole supersalamurhaajia jotka voivat vaivatta tehdä täydellisiä rikoksia jättämättä minkäänlaisia merkkejä teoistaan. Jos joku palaa kuoliaaksi kotiinsa, pätevä rikostutkinta pystyy kyllä selvittämään millainen tuliprojektoiva superi oli tästä vastuussa ja jopa osoittamaan tämän melko kiistattomasti oikeudessa.
Parantaminen on käytännössä tuntematon voima. Monet supersankarit kyllä paranevat hyvin, mutta juuri kukaan ei osaa parantaa muita. Jotkut ovat väittäneet tällaiseen kykenevänsä, ja joillakin on vähäisiä kykyjä tähän viitaten, mutta yhtään oikeasti luotettavaa parantajaa ei julkisuudessa ole.
Lentokyky on tiettävästi rajoittunut ilmakehän sisäisiin lentäjiin (tosin jotkut superit varmaan selviäisivät myös ilmakehän ulkopuolella). Yhtään FTL-lentäjää ei todellakaan tiedetä, eikä kukaan tunnettu superi ole pystynyt omin voimin käymään esim. kansainvälisellä avaruusasemalla.
Supereiden määrä
Maailmansisäinen tyyliseikka
Pikainen vilkaisu saattaa antaa vaikutelman, että supereita on pilvin pimein. Esim. luettelo Yhdysvalloissa vaikuttavista supersankariryhmistä näyttää kilometrin mittaiselta. Kuitenkin, jos tuota verrataan vaikkapa kasarimarveliin, on syytä muistaa että pelkästään New York Cityn alueella päämajaansa pitivät Kostajat, Ihmeneloset, Puolustajat (Tri Outo et al) sekä aivan hirveä liuta soolosankareita, superpahiksia ja D-sarjan tiimejä. Luonnollisesti tämä johtui siitä, että Marvelin toimisto sijaitsi New Yorkissa joten siitä oli helppo tehdä valtakunnan supersankarikeskittymä - mutta toisaalta, usein kun Marvelin sankarit lähtivät Manhattanilta jonnekin erämaahan, heitä vastaan tuli paikallisen hiippakunnan supersankarijoukko.
Empiressä posse on levitetty laajemmalle alueelle. Olennaisia ja oikeasti suuren yleisön maanlaajuisesti tuntemia ryhmiä ovat yllämainitun sivun A- ja B-listan joukot - siis kirkkaimpana ja hienoimpana Star Battalion ja vapautta ulkomaille vievä Liberty Force, sekä muina bändeinä Alamo, Defenders,| Industry| ja Straight Arrows.
Loput porukoista ovat pääasiassa paikallisella tasolla vaikuttavia. Niistä on kyllä kuultu muuallakin, mutta jäseniä ei luultavasti tunnisteta välittömästi
Alienit, magia ja muut omituisuudet
Maailmansisäinen tyyliseikka
Supersankareiden olemassaolo on yleisesti hyväksyttyä ja tunnustettua - muu vaatisi lähes orwelliaanista todellisuudenkieltokykyä. Kuitenkaan supersankarisarjakuvista tutut avaruusolennot eivät ainakaan tiettävästi ole saapuneet maapallolle. Ufohavaintoja toki on ollut, kuten aina, mutta julkisuudessa ei esiinny supereita jotka väittävät vakavissaan olevansa toiselta planeetalta, eikä tiedossa ole liioin yhtään mulkosilmäisten muukalaisten invaasiota jonka supersankarit ovat pysäyttäneet. Joidenkin mielestä tämä tarkoittaa vaan sitä, että totuus on visusti salattu yleisöltä.
On olemassa supersankareita ja superrikollisia, jotka väittävät voimiensa olevan maagista alkuperää (mm. Lord Infernus). Vaikka supersankareiden voimissa on paljon joka on nykytieteen ulottumattomissa, eivät supersankarit yleisesti näe mitään syytä uskoa varsinaisiin taikavoimiin. Supervoimien katsotaan tulevan säteilystä, meteoriiteista ja kumitieteestä, ei mystisistä teoksista.
Tuliaseet
Maailmansisäinen / pelinsisäinen tyyliseikka
- Supersankarit eivät käytä tuliaseita. Tähän on monia syitä - historiallisia, laillisia, käytännöllisiä - mutta lopputulos on, että supersankariyhteisö ei lainkaan arvosta jäseniä jotka tarttuvat tuliaseisiin. Joitain poikkeuksia tähän sääntöön on, mutta he ovat yleensä aika hyljeksittyjä omiensakin joukossa. Tyypillisesti aseiden käyttämistä pidetään alkeellisena tapana ratkoa ongelmia. Lisäksi tuliaseiden potentiaalinen kuolettavuus nähdään arveluttavana (tosin tässä on mainiota doublethinkkiä sen osalta, että monien supersankareiden voimat ovat yhtä tappavia elleivät tappavampia).
- Naamioituneet supervoimattomat vigilantetkaan eivät tyypillisesti tuliaseita käytä. Tähän löytyy joitain poikkeuksia, mutta näiden maine on sitten vielä normaaliakin huonompi.
- Ihan oikeilla voimilla varustetut superrikolliset eivät myöskään tavallisesti käytä tuliaseita. Tämä on osa samaa käytöskoodia jonka mukaan supersankarit eivät käytä tuliaseita. Kyseessä ei ole mikään ääneen lausuttu periaate tai edes sanaton sopimus, mutta superrikollisyhteisössä saa niinikään herkästi yhteisön pilkan ja halveksunnan päälleen mikäli ei pärjää omilla voimillaan ja satunnaisilla työkaluilla. Superrikollisen imagoon kuuluu selviäminen ilman ylimääräistä kalustoa. Varmasti esim. Excavator| olisi vielä tuhoisampi jos hänellä olisi M-16, mutta silloin häntä pidettäisiin häviäjänä.
(Pelillisesti tähän pätee kaikkien kolmen tyypin osalta klassinen ajatusleikki "olisiko Raistlin makeempi jos hänellä olisi Wolverinen kynnet". Tuskin olisi. Olisiko hahmo makeempi jos hänellä olisi tuliaseita? Jos ei, hän ei aseita kanna. Osittain tämä pätee myös maailmassa - ts. todellisuus hymyilee herkemmin hahmoille joilla on tyylitajua.)
Ylläolevasta on loogisena seurauksena ne maailman perin harvat naamioituneet pahikset, joilla tyyliin kuuluvat tuliaseet. Ehkä tunnetuin tällainen oli Hellhoundsin mukana toiminut Jackal,| erilaisia tuliaseita käyttävä taskulaskimentarkka sosiopaatti. Hänellä oli aika surkeat voimat, mutta tuliaseet kuuluivat hänen imagoonsa. Hän ei toisaalta koskaan nauttinut kovin suurta kunnioitusta kaltaistensa parissa.
Pelinjohto ei varsinaisesti kiellä ketään käyttämästä tuliaseita, mutta suhtautuu siihen kyllä paheksuen. Tyypillisesti pelillinen logiikka kuitenkin on, että jos vastapuolella on tuliaseita, se on indikaatio taitamattomista vastustajista. Tähän on poikkeuksia, pääasiassa hahmot joiden tyyliin tuliaseet sopivat (esimerkkinä Imperatorin| komentoasemarobotti) ja hahmot saavat vapaasti olla huolissaan aseistautuneista vihollisista, niin siviilivahinkojen kuin oman turvallisuutensakin kohdalla.
Pelissä näkyvät aseet ovat enimmäkseen aivan tavallisia tuliaseita. Eriskummallisia scifipyssyjä, ääniaseita ja muita etenkin 70-luvun sarjakuvista löytyviä härveleitä ei oikein täällä näy. Poikkeuksia tähän on - esim. natsiorganisaatio F.E.A.R. ei 70- ja 80-luvulla luottanut juutalais-kommunistis-amerikkalaiseen tieteeseen ja teknologiaan vaan pyrki osoittamaan arjalaisen tieteen ylivertaisuutta mm. kehittämällä kokonaan oman aseistuksen joka koostui sitten jos jonkinlaisista verkkoheittimistä, hiukkaskanuunoista ja muista R&D:n ihmeellisistä aivotuksista. Useimmiten nämä olivat kuitenkin kalliita, tehottomia ja epäluotettavia verrattuna perinteisiin tuliaseisiin.
Päivätyöt
Maailmansisäinen tyyliseikka
Superin on harvinaista olla rehellisessä päivätyössä supervoimaisella identiteetillään. Tässä suhteessa Empire on paljon enemmän Marvelia kuin Wild Cardsia: superit ovat tyypillisesti sankareita tai roistoja, ja heidän toimensa sekä maailmankuvansa ovat selvästi polarisoituneet näihin suuntiin. Tähän on olemassa pitkiä ja monimutkaisia selityksiä, sekä pelaajille että hahmoille, mutta ainakin supereiden kesken pidetään selviönä, että yliluonnollisten voimien käyttäminen arkisiin asioihin on vaikeaa ellei mahdotonta.
Muutamia poikkeuksia tähän sääntöön on:
Tieteet (40-luvulta nykypäivään)
Luonnontieteet ja insinööritieteet ovat olleet monille supereille avoimia ammatteja. Tyypillisemmin superi toimii näillä aloilla joko yksityisyrittäjänä, itsenäisenä tutkijana tai pienessä tutkimusyksikössä, paljon harvemmin suuren tutkimuslaitoksen rivihenkilökunnassa. Tiedettä tai tekniikkaa tekeviä supereita ovat olleet mm. Robotic Man, Bolo,| Microchip,| Pinball Wizard ja Imperator.|
Showbisnes (50-luvulta nykypäivään)
Hollywood ja Las Vegas palkkaavat mielellään supereita. Monesti nämä ovat saaneet toimia elokuvissa erikoistehoste- tai stunttipuolella, mutta ylensä palkka on aivan kelvollista ja työ suhteellisen turvallista. Miinuksena hyvin harvat superit pääsevät Hollywoodissa oikeasti pinnalle: kiiltokuvakaupunki on valtavan kateellinen todella erikoisille, ja oikeasti menestyneet superit ovat suunnaton poikkeus. Grenadier| on niitä harvoja supereita, jotka ovat oikeasti onnistuneet pääsemään Hollywoodissa huipulle. Länsirannikolla showbisneksen kanssa tekemisissä olevilla supereilla on oma järjestönsä, Silver Seven.
Supervoimaisia muusikoitakin löytyy, vähemmän lahjakkaana mutta tunnetuna esimerkkinä Power Chord.
Sirkuksissa supereille on myös löytynyt käyttöä, samaten vapaapainipiireissä. Nämä kuitenkin maksavat heikonlaisesti ja työ on epämääräistä.
Pelastustyö (60-80 -luku)
Ammattiliittojen kovan kontrollin myötä supervoimaiset pelastustyöntekijät ovat nykyään äärimmäisen harvinaisia. Kuitenkin sopivilla voimilla (esim. tulikontrollilla ja tulenkestävyydellä) varustettu superi voi hyvinkin löytää työtä erikoispelastustoiminnassa. Tavallisten pelastusyksikköjen mukana toimivat superit ovat kuitenkin harvinaisia; perinteisesti pelastusyksiköt ovat tottuneempia käyttämään ammattilais- tai vapaaehtoisapuna paikallista supersankariryhmää. Nykyään pelastustyöhön hakeva superi saa osakseen lähinnä kummastelua ja ehdotuksen ryhtyä yksityisyrittäjäksi (ts. supersankariksi) jolle palokunta voi tarvittaessa soittaa.
Ammattityö (70- ja 90-luku)
70-luvulla ja 90-luvulla oli tyypillistä tarjota supereille töitä aivan tavallisssa ammateissa. Noina aikoina esim. jääkontrolloija saattoi saada työtä tehtaassa jossa hänen voimiaan tarvittiin, lentävä superi saatettiin palkata avuksi säähavainnoinnissa, vedenhengittäjä vedenalaisessa toiminnassa jne. Nämä operaatiot eivät koskaan oikein toimineet; lähes järjestään niihin osallistuneet superit tulivat levottomiksi ja poistuivat töistään, tai vaihtoehtoisesti muutamassa vuodessa menettivät voimansa. Mitään yleistä selvää trendiä ei ole julkisesti havaittu, mutta useimpien ihmisten mental imageissa superit eivät koskaan ole toimineet "arkisissa töissä".
Tämän lähestymistavan selkein edustaja on chicagolainen The Industry.
Vankeinhoito| (70-luku)
Superrikollisvankiloiden tarpeen käytyä 60-luvulla ilmeiseksi on myös supervoimaisia lainvartijoita ja vankeinhuollon ammattilaisia kaivattu. Nimenomaan poliisitoimintaan superit ovat tyypillisesti sopineet todella huonosti, tosin FBI:llä on ollut palveluksessaan tuon tuostakin superi tai pari. Enemmän trikoita käyttäviä supereitaon sen sijaan toiminut erilaisissa vankiloissa.
Tyypillisesti vankienhoitosuperin työ on kaikkea muuta kuin hohdokasta tai miellyttävää. Monet vankilat ovat todenneet supervoimaisen vartijan enemmänkin provosoivan vankejaan kuin auttavan näitä olemaan rauhallisesti. Käytännössä tällä alalla ei ole supereita työskennellyt 70-luvun jälkeen.
Armeija (70-luku ja 2000-luku)
Etenkin loppua kohti Vietnamin sota oli suosittu työpaikka supereille. Monesti pienistä ja vähän suuremmistakin rikoksista syytetyille supereille tarjottiin korvaavana mahdollisuutena ottaa kiertue Vietnamissa. Tämä toimi jotakuinkin niin hyvin kuin saattoi odottaakin.
2000-luku toi tullesaan sodat Afganistanissa ja Irakissa. Näitä varten perustettiin viimein puolustusministeriön oma supersankariyksikkö, Liberty Force. Ainakin aluksi LF:n pääsyvaatimukset olivat tiukat, mutta sotien kasvaessa ja pitkittyessä niitä on lievennetty. Jopa laajempaa värväystä Shoeboxista| on tuon tuostakin ehdotettu, ja monet vankilassa ovat julistaneet patrioottisuuttaan ja tehneet selväksi halunsa auttaa sotaoperaatiossa, mutta vielä ei julkinen mielipide ole antanut periksi moiselle. Pidetään kuitenkin lähes varmana, että jos sota laajenee Iraniin, Shoeboxista värvääminen alkaa.
CategoryTausta - CategoryMeta
